Nyt olen saanut äidin yllätyksen valmiiksi. Mutta koska se on yllätys ja paketin saa avata vasta myöhemmin tänä syksynä, en voi siitä vielä  kuvaa näyttää. Äitini itsekin tekee hieman käsitöitä, lähinnä kausiluonteisesti. Suurempi innostus onkin tainnut hypätä yhden sukupolven yli.
Äitiäni enemmän ovat molemmat isoäitini tehneet (ja äidinäiti edelleen) paljon käsitöitä. Sukat ja
nutut sekä lakanat ovat valmistuneet puolisolle ja lapsille (huomaa monikko) vuosittain. Nytpä päätinkin esitellä isänäitini minulle virkkaamaa neliömäistä pöytäliinaa. Se on yksi isoäitini viimeisistä käsitöistä, ennen kun päätti jättää virkkuut nuoremmille. Vaikka Karjalasta kotoisin olikin, teki Mummi pitsinsä virkaten, ei nypläten. Pitsin nypläys onkin sellainen taito, minkä vielä kerran toivoisin oppivani. Mummin jäämistöstä sitten aikoinaan sain lipaston häneltä saamani pöytäliinan alle ja pelastinpa toisenkin, hieman isomman pöytäliinan sohvapöydälleni.



Kuvassa oikealla ylhäällä näkyvät sukat olen tehnyt Kysin keskolaan/vauvateholle vietäväksi. Kurssillamme on useampia neulojia, joiden kanssa päätimme neuloa  pieniä sukkia vastasyntyneiden jalkoja lämmittämään. Samalla tulee käytettyä vanhoja langanjämiä pois, Novitan Nalle ja Wool 
sopivat mielestäni varsin hyvin vauvojen sukkiin. Ja yhteen sukkapariinhan ei paljon lankaa kulu. 
Mukana on blogimaailmasta mm. Essi, Maija ja Annis. Lisäksi monia muita kurssitovereitamme. 
Olemme nyt viimeisen opiskeluvuoden aikana hoksanneet järjestää porukalla neuleiltoja 
napostelun ja höpöttelyn merkeissä. 
Tervetuloa kaverit vaan luokseni kunhan kaikki taas Kuopioidutaan!